maanantai 28. toukokuuta 2012

Nolo suosikki

Movie mondayn 51. haaste (oikeesti? 51.? koska nää loppuu?) oli kertoa nolosta leffasuosikistaan. Siis sellaisesta jonka kaikki tuttavapiirissäsi tietää olevan huono/ei-vakavasti otettava ja silti jostai syystä tykkäät siitä.


lauantai 19. toukokuuta 2012

18. Leffa-arvostelu: Big Fish


Ohjaus: Tim Burton
Käsikirjoitus: Daniel Wallace & John August
Pääosissa: Ewan McGregor & Billy Crudup
IMDB: 8.0/10

Mä myönnän heti ensimmäiseksi, että mulla kesti todella kauan ennen kuin tutustuin kyseiseen elokuvaan. En tiedä miksi, mutta ei vain ikinä osunut tilaisuutta katsoa tätä ennen kuin se tuli joskus televisiosta maikkarilla. Silloinkin seurasin vähän hajanaisesti ja kesti varmaan pari vuotta ennen kuin näin sen sitten kunnolla. Nytkin siitä on taas yli kolme vuotta kun viimeksi olin katsonut tämän ja en yhtään muistanut mitä tässä sattuu ja tapahtuu. Se oli toisaalta tosi hauskaa katsoa tätä ihan kuin uutta elokuvaa, osaamatta odottaa että mitä Edwardille käy. 

Elokuva kertoo siis Edward Bloom-nimisestä miehestä joka on poikansa koko elämän ajan kertonut uskomattomia tarinoita. Lopulta kertoessaan jo ties monettako kertaa tarinaa kullanhimoisesta kalasta poikansa häissä, tämä suuttuu isälleen ja heille tulee välirikko. Seuraavan kerran poika kuulee isästään kun tämä on sairas ja tekee kuolemaa. Poika palaa vaimoineen takaisin kotikulmilleen ja hän kokee tehtäväkseen selvittää edes jotakin isästään, joka olisi totta. Edward kuitenkin jatkaa tarinoidensa kertomista ja heidän välinsä eivät lämpene kovin hyvin, mutta osallistuttuaan autotallin siivoamiseen ja muihin perheen asioihin, poika alkaa vihdoin nähdä että ehkä hänen isänsä tarinat eivät olleetkaan kaikki valetta...

Big Fish on mielestäni ihanan lämminhenkinen elokuva joka saa katsojansa haluamaan elämältään enemmän. Itselleni ainakin tuli sellainen tunne, että haluaisin omassa elämässäni käyvän jotain niin uskomatonta että siitä riittäisi kerrottavaa omille lapsillekin. Big Fish ei ole mielestäni ehkä sitä "tyypillisintä" Burtonia, mutta omalla tavallaan ehkä yksi kiehtovimmista Burton-elokuvista. Näyttelijävalinnoissa ei ole mitään moittimista, kaikki tuntuu olevan viimeisen päälle hyvin mietitty...
Kaikenkaikkiaan aivan ihana elokuva.

Traileri:



Arvosana: 5 / 5

maanantai 14. toukokuuta 2012

Who's your mommy?

Movie Mondayn 49. haaste oli kertoa elokuvamaailman mammoista.

Missä elokuvassa on vaikuttavin, parhain äitihahmo? Mikä tekee hänestä sinulle Äidin? Vahvuus? Ankaruus? Lempeys?
Minkälainen äidin sinä olisit nuorena, silloin murrosiän kynnyksellä kun "oma äiti ei ymmärtänyt", halunnut? Minkälaisen äidin sinä toivoisit lapsillesi?

Täytyy sanoo että mun piti vähän aikaa miettiä ennen ku löysin enemmän kuin yhden vastauksen - selasin IMDB:n watchlistinikin läpi ja totesin että herranjesta ku mun katsomissa leffoissa on vähän äitejä. Aina on joko äiti kuollut, ilkeä äitipuoli, vanhemmat eronnut ja lapsi on isän/isoäidin luona tai sitten äitiä ei muuten vain mainita! Mitähän tää tämmönen on... Noh, jos tää tehdään joskus isukeilla niin mulla on sitten tusina vastausta! Mutta nyt äiteihin: yksi kaikkien aikojen suosikkimammani on Hei, kuka puhuu-trilogiasta tuttu Mollie.


Mollie on realistinen mamma. Mollie ei ole koko ajan hymysuin kuin 80-luvun vintage-mainoksen nainen ja ole se täydellinen äiti joka rakastaa joka hetkeä. Ja Mollie ei myöskään ole mikään kokoa 0 niin kuin joissakin elokuvissa täydelliset mammat aina on. Molliessa on ihaninta juuri realistisuus. Mutta Mollie ei olisi ehkä sellainen äiti jota olisin teini-iässä kaivannut, vaan pikemminkin taiteellinen ja omituinen äiti, kuten Mialla Prinsessapäiväkirjoissa. En nyt saa sen äidin nimeä päähäni, mutta ks nainen täytteli vesi-ilmapalloja maalilla, kiinnitti niitä isoon taulukankaaseen ja heitti niitä palloja tikalla ja loi "taidetta" tällä. Hauska ja luova mamma!


PS: Ylpeys ja ennakkoluulon Mrs. Bennet on omalla tavallaan hauska nainen mutta jos mulla olis sellainen äiti niin tulisin hulluksi...


Leffasatoa HMV:ltä

Kyllä. Nyt niitä on ostettu kokonaisen vuoden edestä.. Huhhoijaa, ja näistä kuvista puuttuu Season of the Witch ja Priest jotka lähetin jo Suomeen. Mutta muuten, tästä löytyy The Tudors ja Big Bang Theoryn 1-4 boxit, Hetalian 1. kausi, Vampire Diariesin 2. kausi, Ghost Hunt animeboxi, Despicaple Me, Halo Legends, Dragonheart, 9, Nosferatu, Matrix-boxi, Black Swan, Black Blood Brothers-boxi, Les Misérables 25th anniversary, The other Boleyn girl, Unknown, My Girl, My Girl 2, Heath Ledger trio-boxi (Ned Kelly, Ritarin tarina ja The Patriot), As good as it gets, Lupin the third, Big Fish, Hei kuka puhuu, Hei kuka puhuu nyt, Hei kuka puhuu myös, Green Lantern... ja Hulk. 





keskiviikko 9. toukokuuta 2012

17. Leffa-arvostelu: Avengers Assemble


Ohjaus: Joss Whedon
Käsikirjoitus: Joss Whedon
Pääosissa: Robert Downey jr, Scarlet Johansson, Chris Evans,
Mark Buffalo, Chris Hemsworth, Jeremy Renner & Tom Hiddleston
IMDB: 8.8/10


Ensin pieni pohjustus: en ole nähnyt Thoria, enkä Hulkia (kokonaan), enkä Captain America - First Avengeria, joten mun pohjustus tätä leffaa katsomaan oli heikko...

Elokuvan tarina on siis se, että Thorin veli, Loki, saapuu maahan portaalista ja varastaa tuon energiakuution jonka voimalla portaali aukeaa - ja pari tiedemiestä ja Hawkeyen siinä samassa syssyssä. S.H.I.E.L.D:n Nick Fury pistää siis kutsuja menemään ja Black Widow saapuu kuvioihin, hakemaan Bruce Banneria (Hulkia). Saman kutsun Nickiltä saa myös Tony Stark (Iron Man) ja Steve Rogers (Captain America). Kun Loki pistää haisemaan Saksassa, Iron Man ja Captain America onnistuvat vangitsemaan tämän ja ollessaan matkalla tukikohtaan tämän kanssa, raivostunut Thor lentää myös kuvioihin (kirjaimellisesti. lentää.). Joukko alkaa epäilemään että Lokin vangitseminen oli turhankin helppoa, mutta pyrkiessään selvittämään tämän todellisia aikeita, ryhmän jäsenet alkavatkin kääntyä toisiaan vastaan ja hajota käsiin - juuri kuten Loki olikin suunnitellut...

...Mutta se ei tarkoita etteikö toi leffa ois vieny multa jalkoja alta ja ollu helkkarinhieno elämys. Siis nyt kyllä Marvel ylitit itsesi; Avengersissa oli just sitä jotain mitä mun mielestä on uupunut Fantastic Fourista, Spider-Manista ja X-Meneistä - Iron Manissa ruvettiin olemaan jo oikeilla jäljillä (ja kuten sanoin, Thoria ja Captain Americaa en voi arvioida). Tässä leffassa nauratti ja jännitti niin paljon että leffan jälkeen oli sellainen olo et hei mäkin haluun pistää pahiksia pataan! Aivan loistavaa käsikirjoitusta, hyvää näyttelijätyötä ja mahtavia efektejä. Huhhuh... Marvelia parhaimmillaan! Ja mikä yllätti mut lopputeksteissa oli että musiikit oli Alan Silvestriltä... Siis mitä?! Alan Silvestri?! Se jonka musiikit tuntui vähän keskenkasvusilta ja turhan isottelevilta vielä Van Helsingissä? Vau. Bravo! Mitä kehitystä!

Mutta ihan vaan tuodakseni tasapainoa Voimaan niin täytyy sanoa että mua ärsytti se, miten Iron Manista tehtiin hiukan kaiken keskipiste, jopa silloin kun se ei itse yrittänyt olla sitä... Tai ehkä mä vaan kuvittelin tän, koska en ole toipunut Robert Downey juniorin Sherlock-raiskauksesta.

Traileri:


Arvosana: / 5

maanantai 7. toukokuuta 2012

Krääsää

Movie Mondayn 46. haaste koskee erästä omaa pakkomiellettäni. Oheistuotteita.
Mä tykkään kauheasti oheistuotteista ja etenkin Kukunorin nettisivut aiheuttaa kovaa kuolaamista, mutta mulla ei vain riitä raha ja tila moisten keräilylle... On kuitenkin eräs leffapoikkeus jonka oheistuotteita kertyy ihan väkisinkin.


Juuh, kyllä, mulla on Sirius Mustan taikasauva, mul on Harry Potter-tarravihkoja, mulla on sulkakyniä, mulla on Sirius Mustan vaatteista kopiot (leffa 5, ei 3), jne jne...
Ja lisää roinaa haluaisin kovasti!

Niin ja julisteita kyl löytyy sellainen kolmen sentin pino Johnny Deppin leffoja koskien. Ja pieni Jack Sparrow-figuuri. Ja Jack Sparrow-saappaat.

Ja on mulla seinällä Star Wars-valosapelilamppu ja sit on ihan oikeassa koossa oikein ääniefekteillä varustettu valosapelikin. Ja valosapelien näköiset syömäpuikot.

Ai niin, ja mulla on The One Ring to Rule them All!!

Music

Movie Mondayn 45. haaste vaipui viime maanantaina ihan unohduksiin joten tässä tulee vastaukseni vähän jälkijunassa. Mä en ikäväkseni muista monien leffojen soundtrackeja (jos ei nyt Titanicia ja tietty musikaaleja lasketa), mutta eräässä leffa-saagassa on musta erittäin kivat soundtrackit... Valitettavasti ne soundtrackit onkin sitten se ainoa hyvä asia ks leffoissa.