lauantai 18. huhtikuuta 2015

Surkeat sarjissankarileffat #2

Catwoman (by Halle Berry)

Halle Berry on ihana nainen, mutta tässä kyl meni homma vähän päin prinkkalaa. Leffa on niin  sieluton ja täysin Berryn naiskauneudelle ja kurveille ja meikeille perustettu ettei tällä ole mitään tekemistä sarjismaailman kanssa. Efekteihin tarkoitettu raha meni varmaan Berryn asusuunnitteluun, sillä nekin olivat todella köyhät juonen ja pinnallisten hahmojen ohella. 

Hulk (by Eric Bana)

Okei, tästä ollaan montaa mieltä. Jotkut inhoaa Nortonin Hulkia, jotkut inhoaa Banaa, minä kuulun jälkimmäisiin. Tästä leffasta puuttuu jonkun sortin persoonallisuus, että se voisi oikeasti jäädä mieleen, ja erikoisefektit on ilmestymisvuoteensa nähden aika kauheita. Banan roolityöstä ei jää oikein mitään käteen ja Hulkin isää esittävä Nolte aiheuttaa lieviä facepalm-kohtauksia... Not my cup of tea.

The Amazing Spider-Man (by Andrew Garfield)

En nyt sano että Maguiren Spider-Manit olisi mitään mestariteoksia, mutta Andrew Garfieldin kaltainen kansikuvapoika ei vain ole mikään Peter Parker, ja sillä sipuli. Tobey Maguire sentään näyttää nörtiltä ja sellaiselta jonka ohitse ihmiset kävelisi katsomatta kahdesti. Ainoa hyvä asia tässä leffassa oli että M.J. Watson oli jätetty nyt pois ja sarjiksissa nähty Gwen otettiin mukaan tarinaan. Ei se silti tätä pelastanut, ja nythän tekeillä on jo 2. re-boot Spider-Manille.

Fantastic Four

Kymmenen vuotta sitten jonkun mielestä oli hyvä idea tehdä Fantastic Fourista elokuva. Idea tosiaan oli ehkä hyvä, mutta toteutus jäi puolitiehen. Sarjiksille tämä on pysynyt suht uskollisena, mutta jonkinlainen sielu tästä jäi puuttumaan. Elokuvassa on monta tylsää pätkää ja juoni laahaa aika hitaasti, eikä edes Jessica Alba ja Captain America pelasta tätä kuumuudellaan. Ainoa kiinnostava asia tässä elokuvassa on McMahonin Victor Von Doom. 
Onneksi Chris Evans sai silti Captain American roolin, vaikka hän oli jo esittänyt yhtä Marvel-sankaria.

Tuomitsen jo ennalta:


Ensinnäkin, Ben Affleck Batmanina. Toisekseen, Jesse Eidenberg mun pahis-ylijumala-Lex Luthorina. Kolmanneksi, Ben Affleck.


torstai 16. huhtikuuta 2015

Surkeat sarjissankarileffat #1

Koska blogissa on ollut aika hiljaista, päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja avautua vähän elokuvista, joiden maailma on laajentunut viimevuosina roimasti; sarjisleffat. Niin paljon kuin Marvel nykyään tykittääkin hyvillä sarjiselokuvilla, on firmalle osunut myös niitä häpeäpilkkujansa... Jos ei enemmistön listoilla, niin ainakin minun listoillani. Ja onhan niitä hutiluoteja osunut muillekin kuin Marvelille. Tässä siis musertavaa palautettani sarjissankareista, joiden filmatisoinnit ei minusta toiminut - pelkästä näyttelijävalinnastakin lähtien. 

Daredevil (by Ben Affleck)

Ben Affleck, älä koskaan enää esitä supersankaria - eiku, oho, ehdit jo (Batman vs. Superman). Mark Steven Johnson, älä enää ikinä ohjaa sarjiksiin perustuvaa leffaa - eiku, oho, ehdit jo (Ghost Rider).... Well damn. Koska näillä kahdella oli tilaisuus luoda jotain hienoa ja historiaan jäävää sarjisfanien karkkia ja tekivätkin jotain aivan muuta. Affleckin kemia Jennifer Garnerin kanssa ei vakuuta ketään, ohjaaja on yrittänyt hakea jotakin Sin Cityn kaltaista comic book-tyyliä sekä synkkää suuruutta, epäonnistuen molemmissa ja ainoa katsomisen arvoinen osa elokuvassa on kun jo edesmennyt Michael Clarke Duncan pieksee p*skat pihalle Affleckista. Tämä leffa kituutti pitkään hyllyssäni muiden sarjisleffojeni kanssa, mutta sai lopulta kenkää.

Elektra (by Jennifer Garner)

Jennifer Garnerille ei annettu Daredevilissä kauheasti tilaisuutta potkia pahiksia persuuksiin joten niin sitten tehtiin Elektralle ikioma, köyhällä käsiksellä höystetty elokuva jossa huomiota tyngästä juonesta yrittää viedä Garnerin tiukka asu ja jo silloin suosiossa ollut Japani. Garner näytti Daredevilissä vielä olevan hyvällä fiiliksellä mukana, mutta tässä elokuvassa nainen tuntuu olevan vähän hakoteillä - ja voiko kauheasti syyttää, sillä käsis oli roskaa. 

Green Lantern (by Ryan Reynolds)

Miksi oi miksi samat näyttelijät pitää tunkea useampaankin sankarielokuvaan pilaamaan leffakokemuksia? Wolverine Originsissa Ryanin suu sentään ommellaan kiinni joten tämä pitää vihdoinkin vähemmän ääntä (kuten tulevassa Deadpoolissakin) mutta Green Lanternissa Ryanilta ei pelastuta. En ole koskaan arvostanut Reynoldsia näyttelijänä, sillä tämä ei tunnu ottavan oikein mitään roolityötä tosissaan, ja se taas luo mulle sitä että minä en ota häntä tosissani. Onhan sillä nätti naama, mutta koska Hollywood tajuaa että jos Ryan esittää pääosaa, niin leffasta ei ole tulossa mitään suurta kassamagneettia? Ja toisekseen, loppuiko Michael Greenillä panokset Heroesin jälkeen, kun käsis oli niin köyhää settiä? Toiselle käsiskirjoittajalle, Greg Berlantille tämä taas oli vissiin joku apupyörä ennen kuin tämä lähti huristelemaan Arrowin ja Flashin maailmoihin.


Ghost Rider

Mistäpä edes aloittaisin... No okei, siitä itsestäänselvimmästä; miksi Nicolas Cage? Miksei vaikka Greg Cipes joka ylipäätään näyttäisi Johnny Blazelta? Toisekseen, efektit... Se kallo liekeissä aiheuttaa aina kovat facepalmit. Kolmanneksi tietty se tärkein moka eli jälleen kerran kässäri. Jos kässärissä on vikaa niin leffaa on vaikea enää pelastaa. Ghost Riderin juonikuvio on niin tylsä ja korni että oikeasti tekee haastetta jo vartin päästä leffan katsomisesta sanoa että mitäs siinä tapahtui. Ja dialogi on aivan kamalaa. Millä rahalla tää sai jatko-osan?



keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Maaliskuun leffakatseluni

Tämä kuukausi oli aika hiljainen leffojen saralla, kun koulussa oli niin hektinen meininki... Uutuuksille ei riittänyt pahemmin aikaa...


Tutustutin kaverini tähän koska Noomi Rapace nyt on vaan rakkautta, ja tää trilogia on varmaan Ruotsilta hienoimpia saavutuksia.

Arvosana: 4½ / 5


Noises off on meidän luokan seuraava näytelmäprojekti; farssi siitä kuinka näyttelijäryhmällä menee kaikki mahdollinen ja mahdoton pieleen. Michael Caine on tässä ryhmän ohjaaja joka pyörittää kahden näyttelijättären lisäksi itse koko näytelmää, joka häntä ei kiinnosta ollenkaan. En ole mikään farssien paras ystävä (Frasier esim. lyö todella yli joskus), mutta kyllä tää oli ihan viihdyttävä.

Arvosana: 3 / 5


Klassikko joka piti katsoa kun kameralle näyttelemisen tunnilla piti näytellä yksi kohtaus ks. leffasta. Spacey on edelleen samperin creepy, mutta omalla tavallaan tää on hieno leffa, vaikka mua vähän yököttääkin...

Arvosana: 3½ / 5


Tätäkin leffaa piti tehdä kameralle näyttelemisen tunnilla mutta ei sitten tehtykään - mutta ei sen katsominen ollut hukkaan heitettyäkään. John Travoltan parhaimmistoa edelleen ja punaiset langat on tässä leffassa pysynyt hyvin hyppysissä. Sitä en vaan tajua miksi Uma Thurman on ks. leffan kannessa, vaikka on yksi vähiten nhätyjä hahmoja koko leffassa....

Arvosana: 4½ / 5


Repo! on yksi vähemmän tunnettuja musikaaleja, mutta ehdottomasti yksi mieleenjäävimpiä. Alexa Vega (Spy Kids), Anthony Head (Buffy Vampyyrintappaja), Sarah Brightman (Phantom of the Opera) ja Paris Hilton tekevät itselleen erittäin epätyypilliset ja mieleenpainuvat roolit ja aika tuntematon Terrance Zdunich on vaan niin ihana haudanryöstäjä...

Arvosana: 4 / 5