Tämä kuukausi on ollut yhtä esseiden raatamista, esseetä toisen perään joten leffojen katselu on jäänyt vähän vähemmälle. Kaiken kukkuraksi huoneessani oli remontti joten en ole edes asunut dvd-soittimeni kanssa samassa huoneessa koko aikaa... Kyllä sitä jotain kuitenkin tuli katsottua, suuri osa poikaystävän kanssa.
Joskus nuorena tää leffa ei ollut ihan niin naurettava kuin mitä se nyt oli, kun katsottiin tätä poikaystävän kanssa, räkättävästi nauraen ja facepalmaten. Cry-Baby tekee pilkkaa teini-idoleista ja kirkuvista fanitytöistä sekä 50-luvun mielikuvista siitä mitä on olla "cool". 10-vuotiaana sen otti ihan tosissaan mutta nyt siitä nautti täysin eri tavalla - huumorilla.
Arvosana: Jos pitäisi ottaa tosissaan, 1/5, mutta jos kohtelee sitä parodiana, 4/5
Poikaystäväni oli viimeinkin aika tietää mikä on kunnon elokuva. The Boondock Saints on yksi top viitosessani kärkipaikoilla jo vuosikausia heilunut, yli kymmenen vuotta vanha elokuva irlantilaisista kaksosista (toinen heistä Walking Deadissa kuuluisaksi tullut Norman Reedus) jotka elävät Bostonissa ja kyllästyvät Italialaisten ja Venäläisten mafioiden, sekä parittajien, huumediilereiden ja murhaajien valloittamaan katukuvaan ja päättävät tehdä asialle jotakin - ottaa lain omiin käsiinsä. Kaksoset ovat yllättävän hyviä kyseisessä työssä, eikä pelkoa kiinnijäämiselle olisi lainkaan ellei FBI pistäisi parasta agenttiaan, homoseksuaalista Paul Smeckeriä (Willem Dafoe) selvittämään tapausta. Italialaiset mafiosot pelkäävät niin paljon henkensä puolesta että palkkaavat Il Ducen, pahamaineisen palkkamurhaajan (Skotlannin oma poika Billy Connolly) kaksosten perään... Ja hommat luisuu käsistä. Boondock saints on nerokkaasti ohjattu ja käsikirjoitettu, täysin aliarvostettu mestariteos joka hautautui ensi-ilta-aikoinaan maan alle koska se ilmestyi valkokankaalle simppelisti väärään aikaan.
Arvosana: 5 / 5
Kymmenen vuotta myöhemmin sama tiimi kirjoittajia myöten palasi tekemään pyhimyksille kunniaa 2. osalla, joka ei jää paljoa 1. osasta kakkoseksi. Sen enempiä spoilaamatta kaksoset päätyvät vaarallisille vesille, kun joku murhaa papin kirkossa, lavastaen heidät syyllisiksi veritekoon.
Arvosana: 5 - / 5 (koska ei ihan niin hyvä kuin 1. osa)
Surkeasta kansikuvastaan huolimatta Titan A.E. on yksi suosikki ei-disney piirrettyni, hiukan synkkyydellä maustetulla juonellaan. Vuonna 3028, avaruuden olennot nimeltään Drejt, tuhoaa koko maapallon, jättäen jäljelle jääneet ihmiset kodittomiksi ympäri galaxia. Maan asukeilla on kuitenkin vielä toivoa kodista, sillä ihmiset olivat luoneet Titanin, joka voi luoda uuden planeetan. Titan ehti paeta maapallon tuhoutuessa, mutta sen sijaintia ei kukaan tiedä. Titanin kapteenin ainoa poika, Cale, on kuitenkin avain Titanin löytämiselle, ja ihmisten kisa Drejtä vastaan alkaa...
Tässä elokuvassa on mahtavia hahmoja, jännitystä, petosta, mielenkiintoisia planeettoja ja aivan mahtavat lauluvalinnat. Voiko enempää toivoa, jos ei lasketa ah-niin-jenkeille-tyypillistä piirtotyyliä?
Arvosana: 3 / 5
Polanskin viimeisimpiä tekeleitä ajankohtaisesta ongelmasta - valehtelevista poliitikoista - iski jo vuosia sitten valkokankaille ja kävin sen katsomassa silloisen poikaystäväni kanssa. Silloin tykkäsin ks. teoksesta ja ostin sen sitten dvd:nä, ja kun katsoin sen silloin uudelleen, tykkäsin siitä yhä - nyt kun katsoin sen, en ollutkaan enää niin varma. Elokuvan idea on hyvä, mutta jokin juonikaaressa jättää nyt vähän kylmäksi. En tiedä mistä johtuu mutta ei enää iskenyt kolmannella katsomiskerralla...
Arvosana: 2½ / 5
Kuukauden uusi tuttavuus, ärrän leffakorista ostettu Valemorsian, on skottitäyteinen elokuva skottinaisesta joka on muuttanut takaisin hiljaiselle kotisaarelleen ja luovuttanut Sen Oikean etsinnän, sekä skottikirjailijasta (aina ihana David Tennant) joka on menossa naimisiin hollywood-tähden kanssa. Eräs paparazzi ei jätä tähteä rauhaan, joten pariskunta päättää mennä mahdollisimman syrjäisessä paikassa naimisiin. Paparazzi kuitenkin löytää heidät, ja tähti katoaa pienellä saarella pysyäkseen poissa kameran linssin edestä, ja tämän avustajat päättävät tehdä huijaushäät, palkaten jonkun muun esittämään morsianta (ja kun huijaushäät olisivat ohi, paparazzi lähtisi ja oikeat häät voisivat tapahtua), mutta valemorsiameksi palkattu nainen allekirjoittaa papereihin vahingossa oman nimensä - tehden itsestään vahingossa ihan oikean morsiamen. Kirjailija ja valemorsian inhoavat toisiaan mutta yhteisvoimin lähtevät selvittämään miten heidät saisi erotettua, mutta asiat eivät mene niin simppelisti kuin luulisi... Tämä oli mukavan piristävä, ei-mikään-tyypillinen romanttinen komedia, vaikka surkea kansikuva antoi ymmärtää ihan jotain muuta. Nautin tästä kevyestä teoksesta yllättävän syvästi!
Arvosana: 4 / 5
.jpg){kind=icon}
