torstai 9. kesäkuuta 2016

Näkemättömät Disneyt, part 1

Tässä nyt tosiaan ensimmäinen osa mun Disney-maratonistani, jonka idea oli siis että katson itselle tuntemattomat Disney-leffat läpi. Tässä ensimmäiset 5, paremmuusjärjestyksessä...
(en aio laittaa näitä ultimaattiseen paremmuusjärjestykseen, postaan vaan aina 5 leffaa kerralla ja laitan ne paremmuusjärjestykseen, eli esim. ensi postauksessa voi tulla joku joka on mielestäni parempi kuin mikään tämän postauksen leffoista)


Joo, tämä tuli aika yllätyksenä jopa itelleni. Tuhkimo 3:ssa Anastasia, Drusella ja ilkeä äitipuoli saavat käsiinsä Haltijattaren taikasauvan, ja palaavat aikaan jolloin kuninkaan palvelija saapuu sovittamaan lasikenkää talon naisille. Sauvan heilautuksella Anastasian jalka yhtäkkiä sopiikin kenkään, ja näin siis Tuhkimon sijaan Anastasia päätyy linnaan. Prinssin ylle langetetaan loitsu joka saa tämän unohtamaan Tuhkimon, mutta tämä ei luovu onnellisesta lopustaan niin helpolla.
Tässä elokuvassa tykkäsin siitä että Anastasian persoonaan annettiin enemmän syvyyttä, ja prinssille ylipäätään annettiin personallisuus - ja enemmän kuin kolme repliikkiä. Piirtotyyli olisi voinut olla parempikin, mutta ei tämäkään tyyli huono ollut.



Jee, lisää persoonallisuuksia, nimittäin Arielin siskot joita nähdään tässä elokuvassa enemmän kuin sen 30 sekuntia mitä ykkösosassa. Tykkään myös miten Pärskyn ja Arielin ystävyyden alku on kerrottu, sekä se mitä tapahtui Arielin äidille. Pahishahmo oli aika lälly mutta menköön... 



Jee, lisää tarinaa siitä söpöstä isänsä näköisestä pennusta joka repi ykkösosan lopussa kaikkea minkä kiinni sai. Pepi ei siedä kylpyjä, hihnoja tai hyvin käyttäytymistä, vaan haluaa ryhtyä kulkukoiraksi - tietämättä että juuri sitä elämää hänen isänsä pakeni aikanaan. Lopulta Pepin onnistuu karata kotoa ja liittyä kulkukoirien jengiin, jonka pomo on Kulkurin katkera entinen ystävä...
Okei, tää oli vaan niin suloinen ja toi ihanat muistot 1. osasta takaisin mieleen (spaghettikohtaus yms) mutta toisaalta ärsytti miten tyhmä Pepi oikein voi olla. Argh.



Tässä leffassa osui ja upposi se, että elettiin sota-aikaa ja Leenan tytär tavallaan pakotettiin aikuistumaan ja sopeutumaan sodan runnomaan Lontooseen. Jaana on niin omaksunut aikuisen roolin ettei osaa ensin edes arvostaa päätymistään Mikä-mikä-maahan vaan haluaa takaisin kotiin hinnalla millä hyvänsä.
Mutta oikeesti... Nimesikö Leena koiransa Nana II:ksi? 


Mua aina ärsytti miten Mowgli vaan lemppasi parhaan ystävänsä kipittääkseen ventovieraan tytön perään, mutta tässä jatko-osassa onneksi saadaan ystävykset yhteen ja kyläläisetkin hyväksymään Mowglin erilaisuus ja halu yhä seikkailla viidakossa. Olen nössö onnellisille lopuille.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Toukokuun leffakatselut

Toukokuussa pyrin katsomaan mahdollisimman monta Disneyelokuvaa joita en ole ennen nähnyt, mutta ajattelin tehdä ks. elokuvista ihan oman postauksensa joten ajattelin tässä postauksessa jakaa vain ne kaksi ei-Disneyelokuvaa jotka sain aikaiseksi katsoa.



Olin vähän jäljessä marvel-elokuvien suhteen joten kun HMV:llä oli tarjous jonka avulla sain Agent Carterin 1. kauden ja Ant-manin hintaan 13£, oli vaikea vastustaa kiusausta.
Täytyy  sanoa että tykkäsin kovasti ant-manista, koska tämä oli niin erilainen: sankari on elämänsä ranttaliksi heittänyt epäonnistunut isä joka yrittää saada tyttärensä takaisin elämäänsä, eikä mikään supernero tai supervoimiin johtavaan onnettomuuteen joutunut kiltti poika. Ant-man on ennen sankaruuttaan rikollinen, jolla ei ole paljoa vaihtoehtoja. Mukavaa vaihtelua. Plus oli kivaa nähdä Michael Douglasia pitkästä aikaa jossakin.

Arvosana: 4 ½ / 5


Koulussa piti opetella vähän skottiaksenttia joten katsoin tämän kuuntelumateriaalin nimiin. Tositapahtumiin perustuva tarina miehestä (joka asuu edelleen Glasgowssa) jonka elämä meni plörinäksi rikolliselle polulle astuttuaan. Ei mikään mestariteos mutta kyllähän tämän katsoi paremman puutteessa. Löysin netflixistä niin en onneksi maksanut tästä mitään.

Arvosana: 2½ / 5